Tarinatuokiossa palattiin lapsuusmuistoihin. Esillä oli jäsenistön tuomia muistoja, nukkeja ja leluja. Päivän puhujaksi kutsuttu Riitta Alho kertoi Naantalin entisajan kuumista kesistä ja pikkukaupungin kaupoista ja elämästä. Tiesiköhän kaikki juhlavasta uimarannasta, jossa oikein musiikin tahdissa uitiin ja siitä ilosta perittiin rantamaksu! Riitta oli tuonut suloisia kuvia leikkipukuisista tyttösistä.
Rauno toi poikien prätkäunelman. Liekö lapsuudesta säästynyt pahvinpala ja pyykkipoika vai oliko uustuotantoa. 
Marjan nukenpää oli hiukan kolhiintunut, mutta paljasti entisajan kekseliään nukkemateriaalin; sanomalehden, josta oli muovailtu kaunis nukenpää.
Ei Kirsti Klubia pienenä poltellut, eikä vanhempanakaan, pahvinpalan taakse kätkeytyi ”äitille piirretty prinsessa”. Ehkä sentään muutakin paperia olisi löytynyt, vaikka nallekin oli sodan jälkeen tehty keinoturkispaloista ja tyrolilaismekon essu kahdesta pikkuruisesta kappaleesta ja hattu (oikein hattukaupasta) paperista ja palasta oikeaa pikétä.
Pirkko kertoi Keski-Suomen kuumasta ja kuumeisesta kesästä, jonka hän sisarineen vietti hinkuyskässä. Lääkettä, oikein sellaista puskuroitua saatiin ihan Helsingistä asti.
Kaarinan muisto vei serkuksien yhteiseen kesään ja heidän kemiallisiin kokeisiinsa. Vaikka kaikki ”puhalsivat yhteen hiileen” aivan omalla tyylillä, ei sitä toivottua räjähdystä syntynyt, mutta hauska muisto nauratti koko yleisöä!
Poikien elämä on jännitystä täynnä ja ihme kyllä yllättävän moni selviytyy lapsuudestaan yhtenä kappaleena. Pekka kertoi jännittävistä metsäleikeistään, ja millaisia muistoja syntyy mielikuvituksen pelonsekaisesta tunnelmasta.
Väillä laulettiin niin että tupa raikui. Ja mitäpä muuta olisimmekaan laulaneet kuin lastenlauluja!
Runoryhmä (Marja Iven, Kaarina Antikainen, Pirkko Läike ja Pirkko Rauhanummi lusuivat säkeitä ”Hymyilevä Apollo”- runosta ja Lehtilän Risto Litzénin Leenan säestämänä lauloi Eino Leinon syntymäpäivän innoittamina Leinon runojen tekstiin sävelletyn sikermän sekä Leenan kauniin sävellyksen ”Kuin meri kuutamolla”.
Operettiakin kuultiin. Emmerich Kálmánin operetin tulkitsi komeasti komea Risto Lehtilä ja Ruusunmarjat avustivat kuorona. Leena Litzén oli ohjannut ja säesti esityksen.
