Historian havinaa Tallinnassa

Historian havinaa Tallinnassa Useat meistä ovat käyneet monesti Tallinnassa, mutta onkohanmonikaan käynyt paikoissa, joihin Naantalin Eläkeläiset suuntasivat kevätretkensä varhaisena toukokuun aamuna. Tuskin kukko oli vielä laulanut kertaakaan, kun Ari kurvasi linja-auton Naantalin L-autoasemalle ja auto täyttyi iloisista Naantalin Eläkeläisistä, jotka lähtivät, voisiko sanoa, vähän erilaiselle kolmen päivän Tallinnan matkalle. Laivalla nautitun runsaan aamiaisen jälkeen moni ehti vielä pyörähdellä tanssilattialla Souvari musiikin tahdissa ennen satamaan saapumista, jossa meitä oli vastassa maanmainio oppaamme Inge. Hänen johdollaan sitten vietimme nämä kolme mielenkiintoista päiväää Tallinnassa.
TV-tornin sisäänkäynti

Harmiksemme Tallinnassa oli sateista ja sumuista, kun laiva kiinnittyi laituriin ja lähdimme kiertoajelulle Kadriorgin puiston ja Piritan suuntaan Ingen kertoillessa Tallinnan koko sen puoleisten osien historiaa. Pysäköimme automme 314 m korkean Tallinnan TV-tornin juurelle, ajoimme hissillä ylös 175 m korkeuteen näköala- ja ravintola tasanteelle vauhdilla, niin että monelta korvat menivät lukkoon. Komeita näköaloja emme nähneet sateen ja sumun estäessä näkemisen, mutta kakkukahvit yläilmoissa olivat maittavat. TV-tornilla on myös oma sivunsa itsenäisen Viron historiassa. Ei pidä unohtaa niitä kahta miestä, jotka urhoollisesti puolustivat tornia tankkien jo vyöryessä tornin juurella ja sotilaiden pyrkiessä valtaamaan tornia ja TV asemaa. TV tornin rakentamisvaiheista Inge myös mielenkiintoisesti kertoi onhan se ollut todella haastava ja vaativa työ aikanaan.
KGB museo

Iltapäivä olikin sitten jo niin pitkällä että majoittautuminen hotellin oli ajankohtainen, mutta kuitenkin KGB museo oli nähtävä vielä ennen iltaruokailua. Olemme varmaan kuulleet kaikki monen monta tarinaa tästa Viru hotellissa olleista huoneisiin kätketyistä mikrofoneista ym. Näistä kaikista, niin piilokameroista, kuin kerrosvahdeista sekä punaisesta puhelimesta, jolla pääsi suoraan Moskovaan, kertoi KGB museon oma opas. Hauskinta tässä kuuntelussa oli, kun eräs hotellivieras sanoi huonekaverilleen, että WC paperi loppui, niin hetken päästä oveen koputettiin ja tuotiin paperia, tässä huoneessa mikrofoni ainakin toimi. Seuraava aamu valkeni aurinkoisena ja lähdimmekin kohti pahamaineista Patarein vankilaa. Tämä linnoitukseksi 1840 valmistunut rakennuskompleksi on toiminut myös armeijan kasarmina. Vankilaksi se muutettiin 1920 ja on toiminut vankilana aina vuoteen 2002 asti, jolloin viimeinen vanki siirrettiin Tarton uuteen vankilaan. Kaikki tilat täällä ovat entisellään. Näimme sellit, joihin oli majoitettu 21 vankia yhteen selliin ja jossa uuden vangin piti lunastaa paikkansa vankien hierarkiassa. Näimme hirtohuoneen, jossa oli koukku katossa ja luuku lattiassa. Myöhemmin kuolemsntuomio pantiin täytäntöön ampumalla. Ulkoilemaan vanki pääsi vain kerran viikossa selliin, jossa ei ollut kattoa. Suomen vankilat näyttävät Patarein kammottavaan vankilaan verrattuna hotelleilta, joissa on täysihoito. Asiantuntevana kohdeoppaana meillä oli vankilan viimeinen nyt eläkkeellä oleva johtaja.

Pastionin käytävät
Historiallinen matkamme jatkui iltapäivällä katsomaan Bastionin maanalaisia 380 m pitkiä käytäviä, jotka kulkevat Tallinnan keskustan alla ja ovat rakennettu 1680-1710. Käytävien alkuperäisenä tarkoituksena oli piilottaa sotilaiden, ammusten ja varusteiden siirrot pois vihollisten tietoisuudesta. Käytävät toimivat myös vakoilureittinä sekä myöhemmin myös pommisuojana. Viimeisimmät käyttäjät käytävissä ennen niiden kunnostusta turisteille ovat olleet nuoret ”hipit” ja kodittomat. Vielä oli päivää jäljellä ja matka jatkui Merimuseoon eli Lentosatamaan. Valtavassa hallissa oli paljon nähtävää, sieltä löytyvät niin vesitasolentokone kuin monenlaiset eri kulkuvälineet niin maalla- merellä- kuin ilmassa, mutta myös veden alla. Eli sisään oli rahdattu aito sukellus vene, nimeltään Lembi. Oli varmaan monelle kokemus päästä oikeaan sukellusveneeseen sisälle, todeta sen ahtaus ja nähdä ne kaikki laitteet aivan aitoina mitä sukellusveneessä on. Voi vain kuvitella kuinka hyvin miehistön pitää olla sinut itsensä kanssa, kun vielä työskennellään veden alla. Ja miten vain neljä ihmistä pystyy teoriassa pelastumaan, jos onnettomuus tapahtuu. Niin tämäkin päivä alkoi kääntyä iltaan, mutta vielä oli jäljellä yhteinen ruokailu vanhassa

kaupungissa, minkä jälkeen vielä jokunen jaksoi lähteä iltaa istumaan. Sitten koitti matkan viimeisen päivän aamu, kun aamiaisen jälkeen pakattiin matkatavarat autoon ja sanottiin näkemiin Viru-hotellille ja linja-auton nokka käännettiin kohti Sauen kartanoa. Mainio oppaame Inge kertoili jällen monen moista juttua Tallinnaa ympäröivästä maaseudusta, joten matka kului rattaoisasti. Perille päästyämme totesimme kuinka kauniiseen ja hyvinhoidettuun kartanoon olimme tulleet. Kartanon esittelyn yhteydessä koimme mielenkiintoisen yllätyksen, eräässä huoneessa oli Marsalkka Mannerheimin ja Presidentti Kallion kuvat,- Suomi ystävällisyyttä varmaan. Vielä oli päivää jäljellä, mutta oli myöskin ostokset tekemättä. Auto jälleen kohti Tallinnaa, jossa kaikki hajaannuimme omille teillemme ostoksille ja odottamaan laivan lähtöä kohti Helsinkiä. Myöhään illalla saavuimme Naantaliin, hieman erilainen Tallinnan matka oli takana onnistuneesti.

Pekka Kautto