Matka Järvisydämeen ja Aihkituville Hakoapajan Uppopuu kylään.
Hieman sadetta enteilevän syyskesän aamuna joukko Naantalin Eläkeläisiä oli lähdössä kesän retkelleen ”Savon maahan”.
Matkamme kulki Lahden kautta Heinolaan, jossa kauniissa rantamaisemissa Heinolan Kasinolla nautitun lounaan jälkeen jaksoikin jatkaa matkaa Mikkeliin, matkamme ensimmäiseen tutustumiskohteeseen. Opastetun kiertoajelun jälkeen vierailu Päämajamuseossa ei varmaan ketään jättänyt kylmäksi, onhan siellä esillä tärkeä osa Suomen sota ajan historiaa.
Iltapäivä kahvit mielessä matkamme jatkui Juvan puolelle ja poikkesimme vierailulle Rapion myllylle. Myllyn emäntä otti meidät iloisena vastaan sekä kertoili myllyn vaiheista sen perustamisesta alkaen. Mutta ennen kuin pääsimme ”jauho-ostoksille” saimme nauttia makoisat kahvit, myllyn omista jauhoista juuri leivotun pullan kera. Jätimme hyvästit myllylle ja isäntäväelle sekä suuntasimme kohti Rantasalmea. Mutta ennen kuin ensimmäinen retkipäivä olisi päätöksessä ja pääsisimme majoittumaan Järvisydämeen suuntasimmekin linja-auton nokan kapealle pikkutielle jonne auto juuri ja juuri mahtui, mutta siellä se oli, tien päässä taitelija Pentti Ikäheimosen ateljee-galleria, Villi Villa. Taiteilija itse oli juuri palannut juoksulenkiltä, urheilumiehiä kun on mutta se ei haitannut vaikka hienoja maalauksiaan hän esittelikin veryttelypuku päällä ja hikisenä. Saimme ihastella siis hänen kaunista taiteilija kotiaan ja tauluja mutta kukaan ei tainnut taulu kauppoja tehdä. Linja-auto saatiin vielä käännettyä takaisin päin isolle tielle toivoen että ketään ei tulisi tällä pikkutiellä vastaan.
Ilta oli jo aika pitkällä kun saavuimme Spa Jätvisydämeen, Linnasaaren kansallispuistoon Saimaan rannalle. Mykistyneinä katsoimme kelosta rakennettua upeaa päärakennusta ja rinteellä olevia mökkejä joissa me viettäisimme kaksi yötä. Vielä pieni iltapala ja sitten nukkumaan, odottihan huomenna Varkauden kaupunki ja Uppopuu kylä.
Aamu valkeni sateisena, mutta se ei haitannut lainkaan, kiertoajelun aikana kuulimme kattavan selostuksen Varkauden tehtaista, ennen ja nyt, sekä kävimme Taipaleen vanhalla -kuin myös uudella kanavalla. Mutta monen mieleen varmasti parhaiten jäi Mekaanisen Musiikin Museo jossa erilaisia soittopelejä eri aikakausilta todella eläytyvästi esitteli museon oppaamme musisoiden itsekin aina välillä.
Käänsimme jälleen auton kohti Rantasalmea jossa majapaikkamme läheisyydessä sijaitsi erikoinen nähtävyys, Hakoapajan Aihkituvat, joka on Suomen suurin Uppopuukylä. Yhden miehen, kansantaiteilija ja hakorakentaja Esa Heiskasen vuosikymmenien mittainen elämäntyö. Suomalainen kestävä puu jonka hän on järvien pohjasta sukeltamalla hakenut, käsityötaidot ja omaperäinen luovuus ja kun hänen omat pojat, vasta peruskoulu ikäiset jo harjoittelivat käymään isänsä ”jalanjälkiä” niin riitti siinä ihmeteltävää.
Näitä sitten oli aikaa pohtia illalla saunan löylyssä ja muistella päivän tapahtumia.
Mutta kaikki päättyy aikanaan, seuraava aamu valkeni ja auto kohti Naantalia, mutta kuitenkin matkan varrella suut makeaksi ja Pandan tehtaiden myymälän kautta kohti Mänttää ja Serlachiuksen museoita unohtamatta tietysti ”paperi-perkele” näyttelyä. Kierroksen aikana saimme tutustua paperiteollisuuden syntyyn, elämään Serlachiuksen valtakunnassa sekä Serlachius-museo Gustafiin, eli jokaiselle jotakin kiinnostuksen mukaan.
Kolmen päivän retki alkoi olla lopuillaan, enää kotimatka Naantaliin oli jäljellä, mieleen painuva retki Savoon oli takanapäin ja uudet seikkailut odottavat ensikesänä.
Pekka Kautto
