*Visby, Lummelundan tippukiviluolat sekä Raukar`it*
Tämän kesän suosikkikohde lähi ulkomaanmatkailussa tuntuu olevan Gotlannin saari Ruotsin edustalla ja sinnehän Naantalin Eläkeläistenkin alkukesän ulkomaanmatka suuntautui kesäkuun alkupuolella.
Kun Viking Linen Grace alus oli tuonut meidät Tukholman satamaan, jossa kaupunkiopas jo odottelikin, aloitimme kiertoajelun tähän aikaan erittäin vihreän Tukholman kaupungin alueella. Näimme monta kaunista puistoa sekä tietysti kaikki muut nähtävyydet, mitkä aina pitää Tukholmassa käydä katsomassa.
Fårön saarella
Käveltyämme pienen kierroksen 1500-luvulla kuniinkaallisten hedelmätarhaksi perustettuun Humlegården-puistossa, olikin aika lähteä kohti Nynäshamnin satamaa, josta lautta vei matkalaiset Golantiin ja Visbyn satamaan.
Pienen lepotauon jälkeen lähdimme tutustumaan mainion oppaamme ”Jaskan” opastuksella kävellen Visbyyn keskiajalta peräisin olevaan vanhaan kaupunkiin, jota ympäröi hyvin säilynyt kaupunginmuuri. Viehättävä vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohtesiin. Tosin kaupungista löytyy myös nykyaikaista menoa rantabulevaardin varrelta.
Visbyn vanhan kaupungin muurit
Visbyssä
Perjantaiaamuna vuorossa oli ensimmäisenä Lummelundan tippukiviluolat, jotka kolme pojanvesseliä olivat löytäneet jo vuonna 1948, mutta pitivät tietonsa salassa vuosikausia. Koko luolaston alueelle eivät turistit pääse, mutta 130 metriä pitkä ”turistiluola” teki jo vaikutuksen.
Matkamme jatkui kohti Fårön saarta, joka on tunnettu lampaistaan. Matkalla poikkesimme kuitenkin kuuluisan näyttelijän Igmar Bergmanin haudalla, jonka elämä menestyksestä huolimatta ei ollut kovin seesteistä mutta sitäkin värikkäämpää.
Fårön saaren kuuluisat Raukarareita
Tippukiviluolan hämärässä
Pienen lauttamatkan jälkeen olimmekin sitten jo Fårön saarella ja saimme ihastella aivan erilaista maisemaa kuin pääsaarella, jossa kauniiden kukkivien puiden ja kukkasten lisäksi luonto oli erittäin vehreää ja
värikästä. Täällä Fårössä oli aika karua ja varsinkin rannikon peitti silmän kantamattomiin matalista katajista muodostunut ”katajamatto”. Se peitti koko maan varsinkin rannikolla, alueella mistä löytyvät nämä erikoiset Raukar`it, jotka ovat rannalle pystyyn jääneitä kalkkikivipilareita, kun meri aikojen kuluessa on syönyt rannikkoa.
Nähtyämme vielä rannikon kalamajat, kalastushan on yksi elinkeino saarella, sekä erittäin siistin, edelleen toiminnassa olevan kalkkikivikaivoksen, ajelimme kohti Visbytä ja tuliaisostoksille vanhaan kaupunkiin.
Mauritzbergin linnan pihalla
Liisa Lipsanen esittelee hotelliksi muutettua linnaa.
Mauritzbergin linnassa Liisa Lipsanen kertoo linnan vaiheista.
Matkalla voi kokea kaikkea muutakin hauskaa! Pekka valssin pyörteissä.
Lauantaina aikainen herätys, aamupala, tavarat autoon ja kohti lauttarantaa, vielä 3,5 tunnin lauttamatka ja olimme manner-Ruotsissa.
Matka jatkui kumpuilevan maiseman halki kohti Mauritzbergin linnaa.
Linnanhan omistaa tunnettu suomalainen Liisa Lipsanen. Hän oli erittäin mielissään vierailustamme, koska suomalaiset matkailijat linnassa ovat vähentyneet melkein olemattomiin. Mauritzbergin linna toimiikin nykyään hotellina, mutta saimme kuitenkin tutustua linnaan ja sen vaiheikkaaseen historiaan itsensä Liisa Lipsasen opastuksella. Jotta päivä olisi täydellinen, ajoimme vielä ennen Tukholman satamaan saapumista näköalapaikalle, jospa vaikka näkisimme edes vilauksen kuniinkaallisista häistä.
Näin kunnialaukausten saattelemana sitten suunnistimme m/s Amorellaan joka yötä myöten toi meidät takaisin Suomeen.
Sää Turussa oli sateinen, niinkuin sen on tapana ollut olla tänä kesänä, mutta se ei mieltä lannistanut olivathan ilmat meitä suosineet auringon paisteella ja lämmöllä Gotlannin saarella.
Elokuussa sitten tutustumme neljän päivän matkalla aivan erilaisen Viron kohteisiin mihin yleensä Viron matkoilla tutustutaan.
Pekka Kautto